Olipa kerran mies, tarkemmin kuvaillen 23-vuotias ahne mies, joka oli ulkoisesti aivan kuin kuka tahansa 40-vuotias suomalainen mies, eli perunanenäinen, kaljamahainen, lähes täysin kaljuuntunut silmälasipäinen nörtti, jonka vaatetus on kuin sekoitus Dressmannia ja kusettaja-UFFia, ja jonka sosiaaliset taidot lähentelevät sitä tasoa että vertaus lobotomisoidun simpanssin sosiaalisiin taitoihin ihmisen keskuudessa olisi loukkaus tuota karvaista ja ei niin kaukaista sukulaistamme kohtaan.
Miehen nimi oli Seppo.
Seppoa oli kiusattu koko nuoruutensa ajan hänen nimestään, koska eihän 80-luvun puolenvälin jälkeen syntyneille lapsille annettu nimeksi Seppo muuten kuin rangaistukseksi, ja rangaistushan tuo nimi toden totta oli ollut. Onnekseen Seppo alkoi muistuttaa muita kaimojaan ulkoisesti jo melko nuorella iällä, joten sulautuminen yhteiskunnan harmaaseen massaan onnistui aikuisiällä melko helposti.
Sepolla oli vain yksi ongelma. Lompakko. Tai pikemminkin lompakon sisällön puute. Olihan siellä paljon kortteja, kuten kirjastokortti, S-Etukortti, käyttämättä jäänyt Kontulan punttisalin jäsenkortti, sekä Kultapossukerhon jäsenkortti muistona surkeasta lapsuudesta. Tästä ongelmasta sitten aiheutui muita ongelmia kuten se, että Seppo ei ollut päässyt poikuudestaan eroon lukuisista säälittävistä yrityksistä huolimatta.
Kukapa haluaisi tutustua lähemmin perunanenäiseen kaljuun ja 15 vuotta ikäistään vanhemman näköiseen rahattomaan ja työttömään luuseriin, jonka päivät kuluvat 8-bittistä Nintendoa pelaten ja lihoen sekä kaljuuntuen.
Seppo oli hieman yksinkertainen, joten koska hän halusi näyttää edes jonkin aikaa varakkaalta ja menestyvältä, ainoaksi vaihtoehdoksi Sepon pähkinänkokoisissa aivoissa seuloontui pikavippi.
Suunnitelma oli seuraavanlainen: 500 euron pikalaina tai halvin pikavippi mahdollisimman äkkiä tilille, uudet Ray-Banit päähän, vyölaukku vyötärölle, Bryllcreemit hiuksiin, tai siihen mitä niistä oli vielä jäljellä, ja illaksi varakkaan ja menestyvän näköisenä baariin etsimään poikuuden ryöstäjää.
Lopputulos: jäätävä darra, velkakierre, 2 kg lisää elopainoa, 2cm lisää vetäytynyt hiusraja, varastettu vyölaukku ja velkarahat.
Moraalisaarnat ovat aina kyseenalainen juttu, mutta tästä tarinasta kannattaa ottaa silti opikseen, etenkin jos olet 23-vuotias, 40-vuotiaan näköinen, pullea neitsyt-Seppo. Mene töihin, sheivaa loputkin hiukset pois, käy Lasik-leikkauksessa, opettele puhumaan ja ota se unohtunut punttisalikortti käyttöön. Jätä myös pikavipit ottamatta ja polta vähemmän tupakkaa ja siirry sähkötupakan käyttöön.