Yhtäläisistä pikavipeistä huomio vähitellen suuntautui yhtäläisiin kulutusluottoihin, työolosuhteisiin, koulutusta ja kykyjä vastaaviin tehtäviin, urakehitykseen ja valinnanvapauteen. Pikalainapaineet etenkin pikalaina 300 kohdalla syntyivät yhä useammin organisaation sisällä henkilöstön keskuudessa ja taloudellisista syistä. Useimmiten motiivina oli yritystä vaivaavan tai uhkaavan pikavippiongelman ratkaiseminen.
Myös markkinatilanne edellytti uusien pikalainojen huomioimista – siispä näiden ryhmien edustajia palkattiin asiakaspalvelutehtäviin. Vähemmistöjen ottamat pikavipit ja pikalaina olivat tyypillisesti kapeita ja marginaalisia, he pysyivät omissa demografisissa kategorioissaan työmarkkinoilla ja organisaatioiden sisällä, vaikkakin hierarkiassa edeten. Pikavippiohjelmien tavoitteena oli pääasiassa vähemmistöihmisten puutteiden ja vikojen korjaaminen, pelisääntöjen ja normatiivisten taitojen opettaminen heille.
Tunnusomaista näissä lähestymistavoissa on erilaisuuden tunnistaminen, tietoinen tavoitteluja marginaalinen hyödyntäminen, mutta enemmistönormien ja -standardien puitteissa ja päätösvallan pitäminen edelleen perinteisten pikavippiyritysten käsissä.